Sinä olet niin kaunis. Sateen kastelemat punertavat hiuksesi tuoksuvat, kuin tuhansien ruusujen puutarha. Hymysi on kuin miljoonan tähden kirkkaus, kun lupaan kyyditä sinut kotiisi.

 

Kun kysyn nimeäsi, sinä kerrot sen iloisesti hymyillen ja kättelet minua. Sinä olet niin kaunis.

 

Ja niin viaton. Sinä uskot minua, kun sanon tämän reitin olevan lyhyempi. Sinä et koskaan lakkaa hymyilemästä. Sinä olet niin helvetin kaunis.

 

Kosketan nänniäsi huulillani. Kuvittelen kuinka huokaiset. Annan käteni liukua ihollasi ja näykin hellästi nänniäsi. Kuvittelen kuinka taivutat niskaasi. Kosketan reisiäsi ja levitän hitaasti jalkasi. Kuvittelen kuinka pyydät minut sisääsi. Suutelen kaulaasi ja härnään klitoristasi. Kuvittelen että nautit. Siirryn alemmas ja suutelen napaasi. Kuvittelen kuinka nostat lantiotasi. Tärisen himosta, enkä malta enää odottaa. Kuvittelen ettet sinäkään. Työnnyn hitaasti sisääsi. Kuvittelen, että huudat kivusta ja nautinnosta. Liikun hitaasti sisälläsi ja huohotan raskaasti kaulaasi. Puristan rintaasi ja kosketan lantiotasi. Kuvittelen kuinka sinä saat orgasmin. Minäkin saan. Laukean sisääsi ja huudan nautinnosta. Lysähdän päällesi ja jään siihen huohottamaan.

Itken vieressäsi. Makaat yhä selälläsi ja tuijotat kattoon lasisin silmin. Minua oksettaa. Kyynel tipahtaa rinnallesi ja valuu kohti vatsaasi. Käperryn kainaloosi ja nyyhkytän hiljaa, silmät suljettuina. Kylkesi on kylmä ja luotaan työntävä. Minua kuvottaa. Käännän pääni pois ja oksennan. Tummat paukut kuvastavat tunnetilaani. Maailmani säröilee, ja pelkään että sinusta tulee sirpaleita. Oksennan uudestaan. Yökin hervottomasti ja tunnen tukehtuvani. Tuijotan oksennustani ja maistan sen kitkerän maun suussani. Maailmani on värikäs kuin oksennukseni, joka on kuin repaleinen pala omaa mieltäni. Hitaasti nousen istumaan. Olemme molemmat pitkään hiljaa. Kuulen kuinka seinäkello raksuttaa. Lasken sekunteja mielessäni ja yritän muistaa kuinka kauan olemme olleet täällä. "Tämä oli viimeinen kerta", sanon hiljaa. "Olen pahoillani, mutta minun on vietävä sinut pois". Alan taas itkeä. Rintaani pakottaa. En tahtoisi että menet, mutta sinun täytyy. Sinä löyhkäät. Sinä tuijotat yhä kattoon. Kuvittelen kuinka sinä itket. "Rakastan sinua. Olen pahoillani", kuiskaan sinulle. Nousen sängystä ja kävelen keittiöön laahustavin askelin. Mieleni murtuu. Sydämeni tuntuu raskaalta ja on vaikea hengittää. Kaikki tuntuu väärältä, vaikka uskottelen sen olevan oikein, mutta tämä on väärin. Tiedän sen ja kaikki muutkin saavat tietää, ellen päästä sinua pois. Saavun takaisin makuuhuoneeseen suuri jätesäkki kädessäni. Katson itseäni peilistä. Näytän oksettavalta. Vihaan itseäni. Alan itkeä taas. Kuvittelen, että lohdutat minua hoivaavalla, äidillisellä äänellä. Katson pitkään sinua, kun makaat sängylläni. Olet kaunis ja virheetön. Niin puhdas ja viaton. Sinä hymyilet yhä. Hymyilen lempeästi takaisin.

 

Otan askeleen sängyn luo ja kumarrun yllesi. Suutelen sinua pitkään, ja kuvittelen että vastaat suudelmaani. Varovasti nostan jalkojasi ja ujutan ne säkkiin. Sen jälkeen nostan keskiruumistasi ja ujutan sen säkkiin. Viiden minuutin jälkeen olet kokonaan jätesäkissä. Minä kannan sinut varovasti eteiseen, kuin morsiamen. Kun lasken sinut lattialle, pääsi kolahtaa kenkätelineeseen. "Anteeksi", pyydän hiljaa. Menen takaisin makuhuoneeseen ja alan kerätä kallosi kappaleita pieneen pussiin. Minua ei enää itketä niin kovasti. Kerään myös riekaleet päänahastasi. Niissä on yhä punaisia hiuksiasi. Lakanan laitan samaan säkkiin vaatteidesi kanssa. Ne minä aion polttaa. Keitän itselleni teetä ja tuijotan säkkiäsi. Muistelen sinua. Mietin sattuiko sinuun, kun sorkkarauta repi reiän kalloosi. Tiedän, että ymmärrät minun tehneen sen rakkaudesta. Et voi olla vihainen. Silitän vielä päätäsi säkin läpi. Huomenna lasken sinut hautaasi. Olen kaivanut sen jo etukäteen. Se on kauniissa paikassa, keskellä metsää. Et joudu olemaan siellä yksin. Olen haudannut sinne teidät kaikki. Kaikki rakkaani. Olette rakkaitani ikuisesti, ettekä koskaan enää tahdo jättää minua.