annan sanani kiertää kehää
tekoni vie niiltä pohjan
puhun itseni pussiin
piiloon maailmalta joka ei minua tahdo
viivoin tummin varjostan
käsivarteni, joka kuivunut oksa
vien itseni sinne missä minäkin olen
piiloon maailmalta jota en tahdo

olen lopen kyllästynyt tuntemaan
muiden ihmisten tuskaa
olen ylen väsynyt elämään
varjona muiden seinillä
kahdellakympillä olen sinun aamuun asti
kaljapalkalla saat sanat jotka tahdot
ja minä elän kuten sinä minulle maksoit
katso kuinka yritän hymyillä


olen eksynyt teidän murheisiinne
katso kuinka minä kuihdun pois
onko tämän nahan alla ketään jäljellä
tunteita jotka minulta ostitte
enkä enää jaksa välittää
ojenna pullo niin olen taas hiljaa
ja ehkä illalla nukun vihdoin itse

 

Sinä olet niin kaunis. Sateen kastelemat punertavat hiuksesi tuoksuvat, kuin tuhansien ruusujen puutarha. Hymysi on kuin miljoonan tähden kirkkaus, kun lupaan kyyditä sinut kotiisi.

 

Kun kysyn nimeäsi, sinä kerrot sen iloisesti hymyillen ja kättelet minua. Sinä olet niin kaunis.

 

Ja niin viaton. Sinä uskot minua, kun sanon tämän reitin olevan lyhyempi. Sinä et koskaan lakkaa hymyilemästä. Sinä olet niin helvetin kaunis.

 

Kosketan nänniäsi huulillani. Kuvittelen kuinka huokaiset. Annan käteni liukua ihollasi ja näykin hellästi nänniäsi. Kuvittelen kuinka taivutat niskaasi. Kosketan reisiäsi ja levitän hitaasti jalkasi. Kuvittelen kuinka pyydät minut sisääsi. Suutelen kaulaasi ja härnään klitoristasi. Kuvittelen että nautit. Siirryn alemmas ja suutelen napaasi. Kuvittelen kuinka nostat lantiotasi. Tärisen himosta, enkä malta enää odottaa. Kuvittelen ettet sinäkään. Työnnyn hitaasti sisääsi. Kuvittelen, että huudat kivusta ja nautinnosta. Liikun hitaasti sisälläsi ja huohotan raskaasti kaulaasi. Puristan rintaasi ja kosketan lantiotasi. Kuvittelen kuinka sinä saat orgasmin. Minäkin saan. Laukean sisääsi ja huudan nautinnosta. Lysähdän päällesi ja jään siihen huohottamaan.

Itken vieressäsi. Makaat yhä selälläsi ja tuijotat kattoon lasisin silmin. Minua oksettaa. Kyynel tipahtaa rinnallesi ja valuu kohti vatsaasi. Käperryn kainaloosi ja nyyhkytän hiljaa, silmät suljettuina. Kylkesi on kylmä ja luotaan työntävä. Minua kuvottaa. Käännän pääni pois ja oksennan. Tummat paukut kuvastavat tunnetilaani. Maailmani säröilee, ja pelkään että sinusta tulee sirpaleita. Oksennan uudestaan. Yökin hervottomasti ja tunnen tukehtuvani. Tuijotan oksennustani ja maistan sen kitkerän maun suussani. Maailmani on värikäs kuin oksennukseni, joka on kuin repaleinen pala omaa mieltäni. Hitaasti nousen istumaan. Olemme molemmat pitkään hiljaa. Kuulen kuinka seinäkello raksuttaa. Lasken sekunteja mielessäni ja yritän muistaa kuinka kauan olemme olleet täällä. "Tämä oli viimeinen kerta", sanon hiljaa. "Olen pahoillani, mutta minun on vietävä sinut pois". Alan taas itkeä. Rintaani pakottaa. En tahtoisi että menet, mutta sinun täytyy. Sinä löyhkäät. Sinä tuijotat yhä kattoon. Kuvittelen kuinka sinä itket. "Rakastan sinua. Olen pahoillani", kuiskaan sinulle. Nousen sängystä ja kävelen keittiöön laahustavin askelin. Mieleni murtuu. Sydämeni tuntuu raskaalta ja on vaikea hengittää. Kaikki tuntuu väärältä, vaikka uskottelen sen olevan oikein, mutta tämä on väärin. Tiedän sen ja kaikki muutkin saavat tietää, ellen päästä sinua pois. Saavun takaisin makuuhuoneeseen suuri jätesäkki kädessäni. Katson itseäni peilistä. Näytän oksettavalta. Vihaan itseäni. Alan itkeä taas. Kuvittelen, että lohdutat minua hoivaavalla, äidillisellä äänellä. Katson pitkään sinua, kun makaat sängylläni. Olet kaunis ja virheetön. Niin puhdas ja viaton. Sinä hymyilet yhä. Hymyilen lempeästi takaisin.

 

Otan askeleen sängyn luo ja kumarrun yllesi. Suutelen sinua pitkään, ja kuvittelen että vastaat suudelmaani. Varovasti nostan jalkojasi ja ujutan ne säkkiin. Sen jälkeen nostan keskiruumistasi ja ujutan sen säkkiin. Viiden minuutin jälkeen olet kokonaan jätesäkissä. Minä kannan sinut varovasti eteiseen, kuin morsiamen. Kun lasken sinut lattialle, pääsi kolahtaa kenkätelineeseen. "Anteeksi", pyydän hiljaa. Menen takaisin makuhuoneeseen ja alan kerätä kallosi kappaleita pieneen pussiin. Minua ei enää itketä niin kovasti. Kerään myös riekaleet päänahastasi. Niissä on yhä punaisia hiuksiasi. Lakanan laitan samaan säkkiin vaatteidesi kanssa. Ne minä aion polttaa. Keitän itselleni teetä ja tuijotan säkkiäsi. Muistelen sinua. Mietin sattuiko sinuun, kun sorkkarauta repi reiän kalloosi. Tiedän, että ymmärrät minun tehneen sen rakkaudesta. Et voi olla vihainen. Silitän vielä päätäsi säkin läpi. Huomenna lasken sinut hautaasi. Olen kaivanut sen jo etukäteen. Se on kauniissa paikassa, keskellä metsää. Et joudu olemaan siellä yksin. Olen haudannut sinne teidät kaikki. Kaikki rakkaani. Olette rakkaitani ikuisesti, ettekä koskaan enää tahdo jättää minua.

Yöllä oli satanut lunta. Kahlasin hitaasti eteenpäin ja yritin epätoivoisesti pysyä pystyssä. Käsivarsiini sattui ja kuivunut veri oli maalannut kämmeneni. Olin herätessäni yhä humalassa ja kävellessäni muistot menneestä yöstä tanssivat mieleeni. Ystäväni sänki suudellessani häntä. Korkealentoiset puheet maailmasta ja sen tilasta. Minun mielenkiinnon puute moisiin puheisiin. Siskoni oksennus...Verinen vessa.

Hymyilin itselleni ja sytytin savukkeen. Selällään maassa maaten katselin kaunista savua, jonka tuuli vei mennessään. En pysynytkään pystyssä.

"Tajuatko kuinka vittumaista on mädäntyä", olento kuiskasi niskaani. Sen äänessä kuului jotain joka oli joskus ollut naisellista. Jossain tuon kaiken rahinan ja kuolaisten lopsahdusten seassa puhui nuori tyttö.

"Minä haisen ihan vitun pahalta. Ja katso nyt minua! Katso mitä olet tehnyt!" En uskaltanut kääntyä. Kuvottava mädän haju tunkeutui sieraimiini ja jouduin taistella pysyäkseni tajuissani. Aloin itkeä.

"Katso minua!" Kylmät sormet tarttuivat niskaani järkyttävällä voimalla, kun olento repäisi minut lattialle. Nyt olin polvillani ja edessäni seisoi alaston nainen. Hän oli joskus ollut kaunis, ennen mätänemistään. Sen kasvot olivat kuin enkelin, vaikkakin turmeltuneet. Lantio ja rinnat olivat täydelliset, vaikkakin liman ja visvan peitossa. Sen neitseellisessä kaulassa näkyi hirttonarun jättämä tumman violetti jälki ja sen ranteissa oli tummat arvet.

"Kuka... Kuka sinä olet?" Kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen. Aloin taas itkeä.

"Minäkö? Tarkoitat varmaan kuka minä olin. Minä olin järki, mielenterveys,rauha. Järki. Minä olin sinun järkesi. Sinä et enää edes tunnista minua, vaikka omin käsin punoit minulle köyden. Vaikka omin käsin teroitit minulle veitsen. Vaikka omin teoin sysäsit minut reikään sinun seinässäsi." En kyennyt enää liikkumaan. Itkin voimattomana lattialla. Paha haju voimistui ja sai minut oksentamaan. Oksentaessani tunsin että huoneeseen tuli joku toinenkin. Pyörähdin selälleni ja silloin näin sen. Musta peto roikkui leipäveitsen kokoisilla kynsillä katossa. Se katsoi minua valkoisilla silmillään ja sen musta, kahtia jakautunut kieli, lipoi ilmaa. Pelkäsin niin etten voinut edes huutaa. Halvaannuin täysin. Ajattelin kuolevani siihen paikkaan.

"Järjettömyys..." Kuiskasin tuskin kuuluvasti. Silloin tyttö, järkeni, alkoi nauraa. Myös peto näytti nauravan, vaikkakin siitä korinasta oli hankala sanoa mitä se oli.

"Ei rakas. Tuo ei ole järjettömyys. Tuo on peto jonka sinä annoit seurakseni reikään. Tuo on se jonka panopuuksi sinä alistit minun hirtetyn ruumiini. Tuo on menneisyys. Aivoton peto jonka visvainen kyrpä lävistää minun ruumistani. Ei järjettömyys, höpsö. Järjettömyys... Se katsoi sinua peilistä. Se tuli läpi seinästä, etkä sinä edes huomannut. Sillä välin kun se valtasi nämä käytävät ja teki pesänsä näihin halleihin, sinä käperryit varjoihin. Ja sinä luulet vieläkin olevasi ruumiillistuma meistä kaikista, kuten joskus olit. Mutta kuulehan kulta, sinä olet kuin käytetty kondomi. Tämän kaaoksen nykyinen ruummillistuma menee tuolla" Näin itseni kävelevän ovelle. Näin itseni ottavan takkini ja avaavan oven. Ovella minä käännyin katsomaan itseäni. Ovella minä virnistin. Nuo silmät. Ne olivat peilistä.

Järjettömyys...

kahdeksankymmentäkahdeksan sirpaletta siivosin lattialtani tänään, löytääkseni ne siitä kohta uudelleen. Alkaa ihmetyttään tämä homma. Oonko mää kauanki maannu tässä sellissä? Millon mä olen viimeksi käyny ulkona? Partaa en ole ainakaan ajanu aikoihin.

Tuo reikä tuossa seinässä kasvaa koko ajan. Itku voimistuu koko ajan. Yritin kurkata kuka siellä itkee, mutta helvetillinen mädän haju esti minua menemästä lähemmäksi. Kaiken lisäksi minulla on tunne että siellä on jotain pahaa. Reiässä on jotain pahaa. Kuinka hullulta tuokin nyt kuulostaa?

Löysin ajatukseni joltain helvetin netti-sivulta. Salakuunteleeko mua joku? Voiko joku salakuunnella ajatuksia? Luultavasti nämäkin ajatukset päätyvät samalle sivustolle. Taidan haastaa sen netti-sivun oikeuteen ajatusten ryöstöstä. Minkähänlaisia tuomioita siitä jaetaan?

Hyi vittu... Joku hengittää mun niskaan enkä mä uskalla kääntyä. Reiästä ei kuulu enää itkua. Mun niskaan tippuu jotain märkää... kyynel?